Nomea ja kavereita

Tänään kävimme ottana hakuruutua dammeilla metsässä. Tinja malttoi hienosti olla paikallaan, vaikka kaks koiraa seirasi ja yksi pentu kiikkui perässä :) Dammyjä etsittin väliin niin touhussa ettei käskyjä maltettu kuulla. PIeni Sirke pentu teki hiennon dami-noudon  samoin Keitsa ( 1-v porokoira). Fierra lapintyttö ei jaksanut innostua moisessa kurjan patukan kannosta :)

Tinja sai taas uusia hienoja kavereita. Kiitos  Maiju ja Heidi + nelijalat!

Mammaa, tässä tämä nyt on! 

Voi kuin ihanaa, pentuja <3

Jee

POIGN

-JOHANNA ja TINJA-

Tinja ja pentu

Tinja pääsi eilen lekkimään pienen pienen lapinkoira pennun Sirken kanssa. Tinja näki Sirkeä jo aikaisemmin päivällä. Olihan se iloinen kun pieni taapero tuli leikkikaveriksi. Tinja osaa hyvin varoa pienia ja tykkää pemuna niiden kanssa. Hoitaminen luonnistuu myös. Tässä kuvia

vaihtia

Oi, oletpa ihana pentuli

katso, minäkin olen ikipentu

pääsen näin lukaa, mihin se Sirke nyt jäi?

Meidän toukokuun kalenteri näyttää Nou Nou Nou Nou ( lue noutajien taipumuuskoe) nimeä ti, to ja pe menee siis siellä . Alamme käymään sekä kurssia että omaaloitteista porukkaa.

Sääntöjä

Tälläisiä elämän neuvoja Tinja pitää hyvänä!

Vastuuttomia koiranomistajia

Kyllä pistää vihaksi, nimittäin sellaiset koiranoistajat jotka eivät pidä huolta koiran käytöksestä tai hyvin voinnista. Tänään olen lenkkeillessä kohdannut kaksi koirayhdistelmää, jotka pistä omatki karvat pystyyn ja pienen mutinan päälle.

Aloitetaan ekasta kohtaamisesta. Olimme lenkillä miehen ja koirani kanssa. Rommelin kentän kohdalla meni edeltä musta, iso suomenlapinkoira uros, pieni tyttö hihnanpäässä ja äiti vieressä. Ei siinä mitään. mentiin ohi kun ne oli haistelemassa " metän puolella". Yhtä-äkkiä takaa kuuluu tytön sanoma " oho". Sen jälkeen alkaa mieletön koiran ärinä. Ehdimme kääntää itsemme ympäri ja ehdin huutaa miehelle " ota kiinni tuo, tai mene väliin". Näin mielessä mitä seuraavaksi tapahtui. Iso musta karvainen uros hönkii kohti hampaat irvessä ja karvat pystyssä. Pitäen samalla sellaista örinää ettei toista. Tinja väisti tääkse. Minä jäin väliin, mies minun eteen. Mieheni sai napattua musta koiran hihnan. vetäisi koiran vaihdilla takaskäsin. OMISTAJAT vain SEISO siellä penkanpäällä ja katto suu auki. Kyllä lähti sellaset luennot omistajille kannattaako antaa lapsen tuolaista talottaa. KOIRALLAHAN oli vielä VETOESTO päitset kuonolla. Voin vain kuvitella miten olisi käynyt jos olisin ollut yksin. Omistaja ei sanonut mitään, suu auki katto meitä. Tinja oli tämän jälkeen lenkin säpsy. 

Iltalenkillä äsken tuli vastaa toinen tapaus nimeltä " älä ota koiraa ja päästä lapsen kans lenkille". Kävelimme lähitienoolla. vastaan tuli lapsi ( ikää noin 11v) mukanaan tumma vaikkaampa sakemannin ja collien yhdistelmä. Kaikki meni hyvin kohdalle asti. Kunnes tytön koira sai sellaisen raivarin, että tyttö alkoi itkeä. Perässä ( noin 50metriä) tuli lapsen äiti. Koira raivosi edelleen lapsella hihnannokassa.  Tinjan kans kierettiin kaukaa ohi loput matkaa. Äitin tullessa kohdalle kysyi hän " purasko heidän koira meitä"  no ei . Äiti selitti kuinka hän pelkää koiraansa, jonka tytön isä oli hankkinut tytölle. HALOO pikkutytölle tuollaienn  koira ja vanhemmatki pelkää. Äiti kysyi samalla miten Tinja menee niin kiltisti vaikka otinen raivoaa. Eihä siinä muuta ole kuin koulutus ja ettei liian nuorelle koiraa yksin vastuulle anneta. Tai jos nuorelle koira ostetaan niin edes vanhemmat siihen sitoutuu. Kylmät väreet meni moneen otteeseen nähdessä senkin parin liikkeellä.  Joskus voisi ajatella vastuuta. vaikka koirasta ei olekkaan haittaa itselle, mutta se voi aiheuttaa haittaa myös muille.  Niin ihmisille kuin eläimille. 

Kaiken kylmienväreiden ja mutinoitten lomassa pakko hehkuttaa Tinjan turkkia! Onhan se tuuhea ja paksu. kasvaa vielä :) Hoitoaine ja vitamiini mitä ostin on tuottanut tulosta. Olemme nyt tauolla niistä. Edemmä on myös rupeama nimeltään mätsärit. Neljä mätsäriä parin viikonsisään käymme. Täällä, rovainemellä siis kaikki. Jonka jälkeen alkaakin jo taippari ja näyttelykausi:) Ihanaa kun kevät tulee ( samalla rapa sisälle). Onnea että ehdin hommata Tinjalle suloisen , punaisen Hurtan hurapuvun. :) ei rapa roisku meillä sisään enää. 

Terkuin Tinja & Johanna

Pilkki reissua ja kavereita

Eilen kävimme Neron, Tinjan , isän ja veljen kanssa pilkillä. Voi sitä iloa koirilta. Ajattelin, että Nero kyllä karkaa. Vaan ei! Se pysyi kokoajan vieressä ja leikki Tinjan kanssa. Kiintoisinta oli reiän kairaaminen ja kalan odottaminen.  Makkaranpaistossa meillä oli koirista seuraa. Saivat he oman makkaran puoliksi paistettuna :) '

Kotimatkalla pysähsyimme mummilassa, jossa tätänykyä asuu setäni. Nero ei tullut toimeen hänen karhukoiranpennun kanssa, mutta Tinja tuli. Tinja pääsi leikkimään Millan kanssa. Käytiin tutustumassa sonneihin, joita Tinja jännitti valtavasti. Olihan niillä kivaa. Illalla vielä lenkki äitini kanssa.  Meillä olikin sitten väsyneitä koiria.

Tämä aamuna käytiin  Tinjan kanssa Hiihtämässä. Itsellä hirvitti, sillä olen hiihtänyt viimeksi 5-vuotta sitten. Olihan meillä mukavaa. Tinja laukkari onnessaan vieressä, olisi halunnut pitemppään mennä. Jotain 3kilsaa hiihdettiin ongemitta. Kotia tultuä lähdettiin viel lenkillä äitin kanssa+pihaleikit . Ihanaa tänä kevät ja aurinko. Tinja oikeen menee ylös lumikassaan ja nauttii auringosta. Huommenna Tinja pääsee möksälle mieheni kanssa lomaileen ja minä menen työhön ahertaan.

Tässä vielä kuvia eiliseltä.

Riehumista jäällä

Tulkaa jo

Mitä tämä homma on?

Sonneja käytii moikkaan, Tinjalla jänitti

Milla

Kavereilla on yhteiset kepitkin

Tinja ei tykänny, kun Milla kokoajan pussasi

Pääsiäinen ja LOMA

Pääsiäistä kaikille!
Tänään tultiin kotia. Isän, veljen ja koirien kanssa lähdimme metsään tuulettaan ajatuksia. Sen verran oli tuulettava reissu, että koirat väsähti heti kotia tullessa. Joku ( lue jänikset) oli jättäneet nameja lumelle. Se jos joku olis koirista ollut kivaa. Vaan omistajat oli hyvin tiukkoja. Mukanamme oli siis Tinja sekä Isän koira Nero. Nero on 2-v mix koira. Rotuja löytyy cocceri sekä pystäri. veikkaan myös hivenen koirassa olevan tollaria. Nero on luonteeltaan vilkas, ketterä. Neron on hyvässä kunnossa, sillä se juoksee isän kans lenkillä. Neroa on haitannu maksasairaus viimme aikoina. mutta sekin on ollut hyvin kurissa ruualla ja lääkkeellä. Nero on minulle yhtä tärkeä kuin Tinja. Nero on nopea oppimaan. Tokosta se tykkää tosi paljon. osaa se myös keksiä kujeita ;))
Tässä kuvia metsästä:

Tääl on kivaa! LOMA

kaikki on vinksin vonksin..

tai ainaki heikun keikun..

namia

Kyllä me täältä tullaan

Täällä on jotai hmmm

Komea Nero

Nero

Nero onnellisena

viiletetään

Jostain tuli se tuoksu nuuh

Tinja& Johanna LOMALAISET